Tämä on puheenaihe, josta mulla oikeasti riittäisi juttua vaikka kuinka.
Tiedä sitten johtuneeko se siitä että olen haaveillut kihloista ainakin jo kolme vuotta,
vai löytyykö syy toistaalta? Mene ja tiedä.

1326281847_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kihlautuminen on minulle lupaus avioliitosta, lupaus yhdessäolosta.
Lupaus kahden ihmisen välillä.

Myönnän kuitenkin olleeni kihloissa aiemmin, nuorena.
Tuolloin sillä ei ollut niin suurta merkitystä minulle kuin nyt.

En tiedä johtuuko tämä siitä että silloin sitä rakasti toista, sillä tavalla kuin
mitä tiesi rakkauden tuolloin olevan.
Vai kenties siitä että nyt niitä perhosia on edelleen vuosien yhteenolon jälkeen
vatsassa ja t i e t ä ä  että tuo toinen on se oikea minulle.

1326281713_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lapsemme 5vee sanoikin taannoin että "-isi, sinun pitää kihlata äiti".
Ja ei, en myönnä olevani tähän osallinen millään muotoa. Syytän lastenohjelmia,
Kaapoa. Tuolloin pyöri tv:ssä jakso jossa pariskunta vihittiin ja mies sanoi
naiselle "-kihlaan sinut tällä sormuksella..".

1326281728_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1326281761_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ystävä piirissämme on monta pariskuntaa jotka ovat kihloissa, osa jo ennättänyt
papin aamenenkin hakemaan. Me yhtenä niistä pisimpään seurustelleista ei olla
saatu aikaan kumpaakaan.

Ei sillä, tuskin siviilisäädyn muuttuessa (ja nimen) meidän elämä mitenkään suuremmin
muuttuu.

1326281786_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mutta se tunne, se tieto ja se lupaus.
Se että tietää toisenkin oikeasti olevan mukana kympillä, vaikka
se tunne onkin jo sydämessä.

1326281828_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja kyllä, olisihan se mukava saada koko perhe saman sukunimen alle.

1326281806_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Näihin kuviin ja tunnelmiin

1326276037_img-d41d8cd98f00b204e9800998e